Head decisions

Mulla on huomenna viimeinkin kampaaja, pääsen taas tästä tuskaisen näköisestä kuontalosta eroon, ainakin hetkeksi... mutta olen taas siinä vaikeassa tilanteessa, kuten varmaan joka kerta, etten osaa päättää mihin suuntaan tämän pääni kanssa tahtoisin. Tiedän vaan etten jaksa enää tätä mitään sanomatonta valjua vaaleutta, lisäksi tahtoisin muuttaa tätä leikkausta. Tai ainakin leikata näitä etuhiuksia, jos niitä niin voi kutsua, jonkin verran.

Oon jo miettinyt sitäkin vaihoehtoa että vain istun siihen kampaajan tuolille ja sanon että mulle saa tehdä mitä vaan...ja nyt ei ajatella tätä sillä tavalla! :p Eikun oikeesti luotan niin paljon mun kampaajaan ja sitä paitsi sehän se ammattilainen on ja tietää mikä väri mun ihon väriin sointuu ja mikä malli sopii kasvoihin.

Näistä kuvista saa kuitenkin sellaisen vaikutelman että tuo punertavat sävyt kuumottelisi aika tavalla. Ja niinhän ne tekeekin, ehkei nyt ihan noin punainen kuin parissa ylemmässä kuvassa mutta kuitenkin selkeästi punertava. Mullahan oli yläasteella tosi kuparisen väriset hiukset ja silloin ne myös oli lyhyet, joten muistutin lähinnä Peter Pania. Sen takia punertavat hiukset on olleet mulle monta vuotta selkeä never again. Jostain syystä se että katsoessasi peiliin ja kun ensimmäisenä mieleesi tulee tuo lapsuuden pitkittäjä, ei hirveästi tee hyvää minäkuvalle... Mutta näistä traumoista on selvitty ja kampaajaa niistä ajoista vaihdettu, lisäksi tää fleda on jo kivasti (muttei edelleenkään tarpeeksi) saanut pituutta, joten tuskin mun enää tarvitsee pelätä että lopputulos saisi mut näyttämään lasten piirretty hahmolta.

Onko punertava siis se mihin päädyn? Tää yllä oleva kuva on ehkä lähinnä sitä mitä haen. 

Huomenna selviää mihin lopulta päädyn, voi olla että jänistän vielä koko hommasta ja valitsen taas tutun ja turvallisen perus ruskean. Hope not. 

Alla tuore kuva (viime lauantai-illalta) missä näkyy mielestäni suht hyvin mikä huomenna on lähtökohta.

Arvatkaa mitä nyt meen katsomaan telkkarista!