Enpä olisi uskonut että tämä päivä joskus koittaa. Kuuntelen nimittäin hippimusaa vapaaehtoisesti. Johnny Depp ja Tim Burton aivopesee mut joka asiassa. Kukaan jonka vanhemmat on syntyneet joskus 60-70-luvulla ei voi tajuta millaista on elää sellaisten kanssa jotka on eläneet nuoruutensa silloin kun hippejä oli, tai ihmisen kanssa joka oli hippi siihen aikaan. No voin sen verran valaista että jokaikinen aamu meillä on kotona kuunneltu näitä 60 ja 70-lukujen "parhaimmistoja" radiosta, ties mihin biiseihin oonkaan herännyt, kun äiti on heittänyt volat kaakkoon kun sen joku lemppari kappale on alkanut soida. Niin aloin sitten inhota sen ajan bändejä, okei eihän Rollareita tietenkään voi vihata, se tuli äidinmaidossa, mutta muita kyllä.
Mutta kuinkas sitten kävikään, kun kävin eilen katsomassa Dark Shadowsin? Tällä hetkellä repeatilla soi The Moody Bluesin Nights in white satin... Äsken kuuntelin Carpenterssia, Top of the world. Tosi ihania kappaleita. Nää edellä mainitut jäi parhaiten mieleen eilisestä elokuvasta. Molemmat oli jo tuttuja legendaarisista aamuista, mutta nyt ne vaan kuulosti paremmilta, koska katselin samaan aikaan Johnny Deppiä... voivoi
Tässä vielä nää kappaleet, jos jotakuta kiinnostaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti