Feeling goooood

Hoi! Viimeviikko hurahti, enkä kerennyt mitään tänne postailee. Oli jotenki tosi vaisu viikko, ehkä johtui tosta minilomalta paluusta "rankkaan" arkeen, tiedä häntä, mutta nyt on ainakin paremmat fiilingit. Ja sehän on pääasia! Mun maanantait toimii nykyään aina samalla kaavalla, aamusta töihin, puolkuuden aikaan illalla kotiin, meen tunnin päikkäreille ja sitten lähen tanssiin. Treenien jälkeen kurvaan äkkii sieltä kasin jälkeen takasin kotiin että kerkeen näkee Amerikan Huippiksen lopun (voi kyllä) ja sen jälkeen tuun tähän koneelle, ja tässä sitä taas ollaan. Ja joka ilta mietin että nyt venyyttelen ettei oo sitten paikat ihan kipeinä huomenna, mutta arvatkaas oonko taaskaan tehnyt mitään mietintöjen eteen? :D

Tasan kahden viikon päästä lähetän vapputerveiseni uudesta osoitteesta! Siis blogi ei muuta mihinkään, mutta mä muutan! :)) Tuntuu mahtavalta edetä elämässä eteenpäin tälleen tavallaan aika yhtäkkiäkin, koska en ollut oikeestaan suunnitellut kotoa pois muuttoa kovinkaan paljon vielä, mutta tässä sitä vaan mennään :D
En oo koskaan ollut mikään suurten suunnitelmien ystävä, oon vaan mennyt tavallaan virran mukana, ja kattonut mihin se vie. Jos alkaa suunnitella hirveesti mitä milloinkin elämässään aikoo tehdä niin loppujen lopuksi kaikki meneekin päin puuta, koska tilanteet muuttuu tasan aina! Go with the flow sanon minä!

Voi vitsit on niin hyvät fiilikset tästä, kaikki on niin auki, mikä on tietysti aika pelottavaakin, mutta vällillä turvattomuuden tunne varmaan tekeekin ihan hyvää, kun mä ainakin koen että oon tässä 18vuotta elänyt niin ns. helppoa elämää, kaiken oon saanut mitä halunnutkin. Siis en nyt tarkoita että oon osoittanut jotain kenkäparia ja joku on rientänyt ne mulle ostamaan, mutta pääpiirteittäin. Esim. se että kun ekaa kertaa 12-13 vuotiaan kysyin äidiltä voinko lähteä katsomaan ayabien keikkaa Tavastialle, en todellakaan uskonut että olisin saanut myöntyvän vastauksen. Äiti uskalsi luottaa mut Helsinkiin, keikoille Tavastialle ja ties minne ilman ketään vanhempaa. Nyt kun miettii niin tuntuu melkeen vastuuttomalta, silloin tietysti tunsi itsensä tosi vanhaksi ja nyt tajuaa miten lapsi silloin vielä oikeasti olikaan :DD Ties mitä noilla varhais teini-iän retkillä ois voinu sattua!
Ja vielä kun miettii miten paljon noihin mun reissuihin on kulunut rahaa, jos parhaimmillaan menin kolmellekkin keikalle vuodessa (ja tietysti kesäfestarit on asia erikseen!), eli lippu, plus matkat plus ruuat plus keikkakrääsää (jota ei onneksi bändipaitoja lukuunottamatta ole kerääntynyt yhtään), mulla on ollu näköjään tosi löysät vanhemmat hahhah. Jos joskus oon verrannut itseäni joihinkin tuttuihini tuntuu että oon ollu melkeen pilalle hemmoteltu! Yksi hyvä esimerkki on myös kun kasi luokalla tulin koulusta kotiin, oltiin Aydan kanssa päivällä päätetty että seuraavana kesänä lähdetään reilaamaan, siitä sitten innoissani kerroin äidille ja kysyin mitä mieltä hän oli. Ja vastaus oli, muistan sen vieläkin ihan selvästi; "Menkää vaan, vitsit mäkin oon aina halunnut!" Niin ja mulla oli ikää mitä 14vuotta? No joo reilaamis reissua ei koskaan tapahtunut, syytän siitä juurikin näitä ylisuuria suunnitelmia, mutta oon kyllä ihan tyytyväinen että juuri tuo suunnitelma sitten meni päin puuta. Miten 14vuotias ois pärjännyt jossain Ranskassa tai Italiassa tai jossain ihan missä vaan? Ainakin näin mietittynä kuulostaa todella absurdilta idealta. Vai voiko 14vuotiasta lähettää maailmalle yksinään? Onko vanhenpani olleet ihan liian luottavaisia ja helppoja mulle? Toisaalta ei noilla retkillä koskaan mitään oikeataan sattunutkaan, mutta olisi ihan hyvin voinut. Ehkä jos olisin kertonut että esim. Girugameshin keikoilla ihmisillä on murtunut kylkiluita, en olisikaan päässyt :D joo tieto lisää tuskaa.

Huh tulipas pitkästä aikaa settiä, en kyllä tiedä miten kunnollista mutta no jaa, ja voisin vielä jatkaakkin mutta kello alkaa olla sen verran että täytyy lähtee nukkumaan.