12.9

 

Pöh eipä ole tullut melkein kahteen viikkoon kirjoteltua. Syyskuu on jo puolessa välissä, kaikenlaista kivaa on tullut tehtyä ja on tässä vielä loppukuullekkin jotain mitä odottaa. Nyt kun oon ollut tämän päivän kipeänä niin voisin tulla tänne vähän löpisemään vaikkapa viime lauantaista.

Ja yllä olevasta kuvasta voikin päätellä missä viime lauantaini vietin.
Olin siis Julian kanssa Logomossa kuuntelemassa Chisua. Ensin pidettiin kahdestaan aika extempore kylppäri-etkot meillä, jotka oli kyllä ihan huikeet vaikka itse sanonkin. Eihän siihen muuta tarviikkaan kuin parasta seuraa ja pullo hyvää juomaa ;) näitä lisää kenties? :D

Itse keikkakin oli tosi hyvä, jäin kyllä venailemaan sitä Veneretkeä. Chisu oli kauniina, meillä oli mätsäävät (voiko sen kirjottaa noin?) paidat, mikä oli aika huikeeta ja tietysti ihan suunniteltua... mehän oltaisiin oltu kuin kaksi marjaaor not, jos siis mäkin olisin vain muistanut laittaa ne ne Jeffrey Campbellin niitti Litat jalkaan..

Rumpalilla, Mikkoko sen nimi oli? oli jokatapauksessa synttärit ja laulettiin tietysti sille. Miten oonkaan monta kertaa ollut keikoilla joissa jollain esiintyjistä on ollut synttärit. Alkaa melkeen miettiä, että esittääkö ne vaan jotta saisi enemmän aikaa kulumaan.

Jo siinä vaiheessa kun saavuttiin Logomoon huomattii että kaikki ihmiset meidän ympärillä oli sen ikäisiä että olisivat voineet olla joko meidän vanhempia tai sitten pikkusisaruksia. Ja missä oli kaikki hyvän näköiset jätkät? Eikö muka Chisun kappaleet kolahda parikymppiseen suomailaseen mieheen? No ehkei sitten...

Koko ilta olisi ollut loistava, jos en olisi hukannut sormustani. En tajua miten sen hukkasin ja kyllä harmittaa, koska olin vasta todella alkanut tykkäämään siitä. Jotenkin toivon että se vielä löytyisi, samalla tavalla kuin Paula ja Lasse uskovat löytävänsä Severin... Ja lähdenkin tästä katsomaan miten se homma edistyy, Salkkareita siis, moikka!

Rannalla

On ollu tosi kiireinen viikko, mutta onneks nyt loppuviikosta helpottaa. 

Maanantai meni Helsingissä Jonnan ja kahden tämän kaverin kanssa (en myönnä etten muista ihmisten nimiä), The Beach festareilla. Jonkinlaisia kuvia sain otettua äidin pokkarilla, onneksi en lähtenyt järkkäriä sinne raahaamaan, kun koko päivä oli niin sateinen ja muutenkin se ois painanu niin paljon kassissa. Oltiin yötä Helsingissä ja tiistai aamupäivällä, pienen pakollisen shoppailukierroksen jälkeen lähdettiin junailemaan takaisin Turkuun. 

Tiistaina aloitin myös autokoulun ja eilenkin tuli sitten istuttua teoriatunnilla. Aika puuduttavaahan se on, mutta pakko se on autoa oppia ajamaan! Vaikken mihinkään tule vielä pitkään aikaan autoa tarvitsemaan, mutta mun mielestä se on jotenkin pakollinen yleistaito... 

 Tässä kuitenkin näitä kuvia maanantailta >>>

Tuolla siis esiintyi Rihannan lisäksi Jare&VilleGalle, Cheek, Santigold, Pendulum ja Tinie Tempah.

Ite en ollu ikinnä vissiin kuullu kenestäkään Santigold'ista (ylempi kuva), mutta oli kyllä tosi hyvä keikka silti. Cheek ja Jare&VilleGalle ei kuulu ihan lemppariartisteihin, niin ei ollu mikään yllätys etten hirveesti nauttinu kummankaan keikan aikana.

Pendulumista mulla ei ollutkaan yhtään kuvaa kun riehuttiin koko se aika kun ne soitti. Veli on yrittäny saada mua kuuntelemaan niitä, mutta aikasemmin en oo ollu yhtään kiinnostunu, mutta livenä musiikki ainakin kolahti kovaa, tai sitten se oli vaan se fiilis, en tiedä.

Tinie Tempah'in keikka meni valitettavasti vessajonossa känniääliölissujen takia <3

Rihannaa saatiinkin sitten odotella mukavat puolitoista tuntia.. en oo koskaan odottanu niin pitkään keikan alkua. Ja jotenkin ihmiset ympärillä alkoi olla jo niin vittuuntuneita odottamiseen etten ihan täysin sitten osannut nauttia koko keikasta. Osittain se kai johtui huonoista paikoista, en oo koskaan aikasemmin ollu missään keikalla ja niin kaukana lavasta :(

Oli pakko laittaa tää kuva, vaikka ihan kökkö kuva onkin, tää tyyppi siis heilui ton sateenvarjonsa kanssa kun Umbrella soi :) söpöö

Tässä kuvassa näkyy harmittavan huonosti tosin toi kitaristi, jolla oli törkeen hieno hopee glitteri kitara ja oli se ehkä vähän kuuma se kitaristikin :DD

Toivottavasti ei ollu ihan sekava postaus.                                                                                                       Nyt parit GG jaksot ja nukkumaan, oon ihan poikki! Onneks huomenna on jo perjantai.

"FUCKING AWESOME!"

Täällä yks onnellinen palleroinen ilmoittautuu!
Loisto keikka taas takana. En tiiä mitä mun pitäisi sanoa, oon ihan sanaton. Hymyilyttää vaan kun mietin eilis iltaa. Reilu pari tuntii kunnon biletystä tai no ei ihan. Siinä oli yks sellanen kunnon välispiikki. Meevi selitti ihanalla (siis tää ei ollu mitään sarkasmia) englannillaan mm. Japanin tilanteesta ja siitä, että hän oli miettinyt pitkään pitäisikö jäädä kotiin ja olla lähtemättä kiertueelle ollenkaan. Lopuksi hän pyysi että pidettäisiin hiljainen hetki, kaikkien piti laittaa silmät kiinni ja rukoilla Japanin puolesta. Mä en usko että kukaan muu kuin Miyavi saa kaikki ne idiooteimmatkin pikkuernut hiljentymään ja oikeesti kunniottamaan ja keskittymään. Se oli hieno hetki.Tosin en voinut virneelleni mitään kun sieltä täältä kuului nyyhkäyksiä. Ja se hieno hetki jatkui kun Miyavi kertoi (ja kaikki yhä hiljaa kuunteli) että aikoi soittaa seuraavaksi Gravityn, jonka oli tehnyt Japanin katastrofista. Koko kappaleen ajan jatkui sellanen kunnioittava hiljaisuus. Miyavin keikat on aina tosi erilaisia muihin verrattuna. Lavalla oli vain rumpali Meevin lisäksi. Ihmettelin ennen keikan alkua miksi siellä oli niin monta mikkiä lavan reinoilla, mut sit tietty se oli siks että eihän kitaraa voi soittaa ja samalla siirtää mikin paikkaa. Lempi kohta keikassa oli varmaan kun Shelter soitettiin, se on mun ihan ehdoton lemppari tolta uudelta levyltä. Vaikka se kertsi ei ehkä oo ihan paras, ja sanoitukset ei oo mitenkään hirveen syvälliset, mut miks aina pitäisikään?
En nyt jaksa tän pidempään selittää mut jos on jotain kysyttävää tai jotain niin kysykää. :)

Ai niin meinasin unohtaa mun ja Julian keikan jälkeiset fotoshootit Tavastian vessassa. Oon aina halunnu kuvata siellä, joo älkää kysykö. Tosiaan innostuttiin vähän kuvaamaan, mutta multa tottakai loppui akku kamerasta kun olin niitä koneelle lataamassa, joten huomenna tai ehkä jo myöhemmin illalla laitan niitä tänne. :))
Nyt meikä suuntaa pienille torkuille, kun viiden tunnin yöunilla mä en tosiaan pärjää ja sitten lähen liian pitkän tauon jälkeen moikkaamaan mummoa. Moikkaaaaa!

Yesterday

Tosiaan niinkuin jo aamula kerroinkin niin eilis ilta meni tuolla Helsingin Nosturissa, Girugamesh'ia oltiin kaverin kanssa kattomassa. Keikka kesti vaan vähän reilu puoltoistatuntia, mikä yllättävää kyllä riitti mulle paremmin kuin hyvin (olenko tulossa jo vanhaksi, vai mitä ?)
Lastsong kruunasi illan. Parempaa lopetusta en olis voinu toivoa, nimittäin jätkät soitti yhden mun lempikappaleen, Kowareteiku Sekain'n. Tricen oli aiemmin päivällä sanonut että jos ne soittaa sen niin mun täytyy itkeä hänen puolestaan. Ja täytyy sanoa, että onnenkyyneleet ei olleet kovinkaan kaukana siinä vaiheessa.
Ainiin tää mun blogikin on muuten saanut nimensä yhdestä heidän kappaleestaan.

Kun kukaan ei kuitenkaan kyseistä bändiä ole koskaan kuullut niin voisin tähän väliin valaista millaisesta yhtyeestä on oikein kyse -ja tää on nyt sitten se mitä itse bändistä ajattelen, etten käy mistään googlesta kopsaamaan-
Eli bändi koostuu neljästä japanilaisesta miehestä, vokalisti Satoshi, kitarassa Nii, basisti Shuu ja rumpujen takana on Ryo. Musiikki on raskaamman puoleista rokkia. Satoshilla on mielettömän muuntautumiskykyinen ääni, se voi ensin olla tosi hiljasta, herkkää melkeen kuiskailua ja sitten äkkiä se repeää semmosiin huutoihin että... <3

tässä vähän kuvaa kun kerran toivoitte :) vasemmalta Nii, Satoshi, Ryo ja Shuu

Oon ollu vähän ns. huono giru-fani tässä viime aikoina, kun toi niitten uusin materiaali on jäänyt vähemmälle kuuntelulle (vanhempaa oon kuunnellu senkin edestä) Ja se tiiättekö on tosi harmittavaista kun ei ite pysty ottamaan keikasta kaikkea irti kun ei tiedä yli puoliakaan soittolistasta. Mutta en olisi silti mistään hinnasta jäänyt sieltä pois.
Välillä mietin kesken keikan että joo mulla saattaa keski-iässä jo olla tosi huono kuulo (en käytä korvatulppia koskaan keikoilla, niin valitettavaa kuin se onkin), mutta ainakin voin sitten onnelisena todeta että olen ollut ihan mahtavilla keikoilla ja kuullut lempibiisejä livenä. Kiikustuolissa on siis ainakin jotain muistelemisen arvoista. Ja aika monta kertaa huomasin miettiväni siellä myöskin että on se harmi kun kuuntelee sellaista musiikkia, jonka kuuliakunta on suurimmaksi osaksi niin helvetin pikkumaisia ja ärsyttäviä ernuja. Sille ei tosin voi mitään, se täytyy vaan koittaa kestää.

Joo mut eiköhän siinä ollut tarpeeksi löpinää musiikista ja giruista. Eilen oli niin jäätävä ilma hesassa etten mä jaksanut oikeastaan paljon kuvatakkaan, vaikka olin fiksuna ton järkkärin jaksanut sinne asti raahata. Ainoot kuvat on aamulla koulusta, ja enimmäkseen Emmasta ja sit yöllä bussista ja ne tuskin ketään kiinnostaa.
Huomenna voisin tehdä kunnon kuvapläjäys postauksen, kun tää meni nyt niin 'kirjaimelliseksi'.

Elossa ollaan...

ainakin osittain.
Nä on nyt vaan tällläset pikaterveiset täältä sängynpohjalta. Eilen tosiaan näin yhden pitkäaikaisimmista lempibändeistäni ensimmäistä kertaa oneman'inä, ne esiintyi Helsingin Nosturissa, jossa myös olin ekaa kertaa eilen keikalla. Tänään vielä myöhemmin siitä illasta, ja varoitankin jo nyt että seuraava postaus saattaa sisältää fanityttöilyä ;)
Mut nyt täytyy ruveta lähtee kouluun päin.

Kivaa päivää kaikille!