For a change

Tällä viikolla olen saanut totutella uusiin rutiineihin: mm. siihen että menen illalla viimeistään puoli kymmeneltä sänkyyn, jotta jaksan herätä viideltä. 'Kesälomani' on loppu! Ainakin toistaiseksi :) Rodoksen matkasta tuntuu olevan ikuisuus vaikka vasta viikko sitten sieltä palattiin, niin paljon on tässä viikonsisällä ehtinyt tapahtua. Tai ei oikeastaan paljon, mutta tämä kesäloman loppuminen on kyllä yksi isoiso muutos. Olen tutustunut töissä uusiin ihmisiin ja saanut ihan yllättäen tilaisuuden tutustua uudestaan ikuisuus vanhaan kaveriinikin :)) Miten suuri sattuma törmätä uudessa työpaikassa kaveriin johon ei ole pitänyt mitään yhteyttä sitten tokaluokan, laskin että siitä on varmasti yli 15-vuotta kun tutustuttiin päiväkodissa. Kaiken huipuksi itse en olisi tajunnut tätä ollenkaan, vaan hän tunnisti minut ja vasta kun kysyin hänen sukunimeään asiat alkoivat valjeta minunkin päässäni. Hieman pelottavaa, koska tästähän päättelemme sen etten ole voinut paljon muuttua sitten toisen luokan :DD

Tänään olin sopinut näkeväni Meikun töiden jälkeen. Olin ajatellut että varmaan käydään pyörimässä kaupoilla tai jotain, mutta Meikulla olikin muuta mielessä ;) Lähdettiin nimittäin käymään tämän kaverin/veljen kaverin luona kahvilla, ja tähän täytyy lisätä että yleensä olen hieman varautunut kun Meikun tutuista on kyse :D Mutta sain yllättyä positiivisesti. Matkalla käytiin Rostenin leipomossa ostamassa hyvyyksiä, koska eihän kahvia voi juoda ilman mitään pullaa. Meikku tarjosi mulle sellaisen mustikka-vanilija systeemin, joka oli törkeen hyvää! Kiitos vaan Meikku :) Pari tuntia meni mukavasti, ja kun lähdin siitä sitten kotia kohti polkemaan oikeasti huomasi miten hyvä olo oli kun oli taas tutustunut uuteen mukavaan ihmiseen  (ehkä mennään toistekkin kylään, Meikku ? ;) )

Ihmeen paljon tälläinen rutiinien vaihdos ja uusiin ihmisiin tutustuminen antaa energiaa, eilen tosin olin melko kuollut töiden jälkeen ja vietin koko loppu päivän kotona lagaten. Mutta tänään on kuin ihan eri ääni kellossa. Aurinkokin paistaa! tai paistoi... Ja kaiken huipuksi sain tietää että rakkaat aurinkolasini ovat löytyneet. Tapahtuukohan huomenna jotakin ihan kamalaa kun tänään menee näin hyvin? Toivottavasti ei, sillä olisi tarkoitus lähteä illemmalla vähän viihteelle ;)

Haluaisin kovasti niitä matkakuvia saada tänne esille, mutten saa aikaiseksi. Saamattomuus saattaa johtua osin siitä miten pettynyt olen itseeni niiden kuvien laadun suhteen ja miten vähän niitä viikon aikana loppujen lopuksi ehti kertyä kun mietitään millainen paparazzi tavallisesti olen. Joskus olen yhden illan aikana saanut muistikortille saman verran kuvia kuin nyt tuli koko viikosta.. Moni sanoisi tähän ehkä että laatu korvaa määrän, mutta kun ne kuvat ei edes ole kovin laadukkaita (koska yleensähän mun ottamat kuvat on tietysti ihan törkeeeen upeita), en tiedä mitä siellä Rodoksella tapahtui, mutta kuvaaminen vaan ei inspannut. Eikä mitään pitäisi tehdä väkisin, koska sen inspiksen puutteen ainakin itse huomaan noita kuvia katsellessa. 

Sitten on tietysti myös se seikka, että täysin kokematon järkkärin käyttäjä äitini otti myös osan kuvista. Olen kyllä ylpeä siitä miten tämä tekniikanihmelap- eikun siis vanhempi oppi tarkentamisen (onneksi ympärillä ei ollut pajon suomalaisia kun karjuin sille naiselle "paina se nappula ensin puoleen väliin!!"), kuvan rajauksissa ja zoomauksessa on vielä aika paljon toivomisen varaa, mutta siitä se lähtee. Ajattelin että voisin koittaa kouluttaa äidistä hovikuvaajan, mutta siihen tarvitaan hyvin paljon kärsivällisyyttä, meiltä molemmilta, joten saas nähdä. Ja jottei taas olisi tullut pelkkää tylsää tekstiä niin keräsin jotain randomeja kuvia pitkin tältä kesältä :)

Nyt hyvää yötä!